Erilliset silmälaboratorio- ja muut tutkimukset sekä toimenpiteet suorittaa yleensä optometristi tai muu koulutettu terveydenhuollon ammattihenkilö, vain harvoin silmälääkäri.
6.1 Silmänpohjavalokuva
Silmänpohjan valokuva on silmänpohjakameralla otettu valokuva silmän pohjasta. Valokuvalla voidaan todeta tai seurata silmänpohjamuutoksia.
6.2 Makulan valokerroskuvaus OCT
Makulan eli verkkokalvon keskiosan aluetta voidaan kuvantaa optisella kerroskuvauksella (OCT, Optical Coherence Tomography). Valokerroskuvaus näyttää kaikki verkkokalvon kerrokset ja niiden välissä olevat rakenteet poikkileikkauskuvana. Kuvausta käytetään diagnostisena tutkimuksena mm. silmänpohjan rappeuman, silmänpohjan turvotuksen ja glaukooman seurannassa sekä niiden hoidossa.
6.3 Papillan OCT/GDx
Näköhermoa, papillaa – eli aluetta silmänpohjassa, jossa hermosäikeet kulkevat aivoihin – voidaan kuvantaa optisella kerroskuvauksella (biomorfinen OCT, Optical Coherence Tomography). Tutkimuksella voidaan varmistaa näköhermon rakennepoikkeamat ja siinä kulkevien hermosäikeiden määrä, joka esim. glaukooman yhteydessä vähenee. Tutkimusta käytetään mm. glaukooman diagnosointiin ja seurantaan.
6.4 Hermosäievalokuvaus
Hermosäievalokuvaus suoritetaan silmänpohjakameralla ja erikoisfiltterillä, jolla hermosäikeisiin saadaan hyvä näkymä. Tutkimusta käytetään mm. glaukooman diagnosointiin ja seurantaan.
6.5 Keskeinen näkökenttätutkimus (automatisoitu staattinen perimetria)
Näkökenttätutkimuksella tutkitaan näkökentän mahdollisia puutosalueita. Tutkimusta käytetään glaukooman diagnosointiin ja seurantaan.
6.6 Laaja näkökenttätutkimus (automatisoitu kineettinen perimetria)
Näkökenttätutkimuksella tutkitaan näkökentän laajuutta ja mahdollisia puutosalueita. Sitä käytetään näköradan neurologisen osaan liittyvien sairauksien diagnosointiin ja seurantaan, esimerkiksi aivokasvaimien ja aivoverenvuotojen diagnosointiin ja seurantaan.
6.7 Silmänpaineen vrk-käyrä (Ta)
Silmänpaineen vuorokausikäyrällä pyritään todentamaan silmänpaineen vaihteluita eri vuorokauden aikoina. Tutkimusta käytetään glaukooman diagnosointiin ja seurantaan.
6.8 Sarveiskalvon topografia
Sarveiskalvon topografialla kartoitetaan sarveiskalvon muotoa ja paksuutta. Tutkimusta käytetään mm. ennen kaihi- ja taittovirhekirurgiaa sekä sarveiskalvon pullistumataudin diagnosointiin ja seurantaan.
6.9 Fluoresiiniangiografia-varjoainekuvaus (FAG)
Fluoresiiniangiografialla (FAG) tehdään verisuonten varjoainekuvauksia, jolloin niiden muoto nähdään tarkasti. FAG-kuvausta käytetään verisuonisairauksista johtuvien silmäkomplikaatioiden diagnosointiin ja seurantaan.
6.10 Silmien etuosavalokuva
Silmän etuosien rakenteista voidaan ottaa valokuva diagnosoitaessa tai dokumentoitaessa silmän etuosan sairauksia.
6.11 Meibomigrafia
Meibomian rauhasten, jotka sijaitsevat luomissa ja erittävät rasvaa silmän pinnalle, kuvantamiseen käytettävä tutkimus. Tutkimusta käytetään kuivan silmän diagnosointiin ja seurantaan.
6.12 Schirmer-testi
Schirmerin testillä voidaan tutkia kyynelnesteen erittymisen määrää. Tutkimusta käytetään kuivan silmän diagnosointiin ja seurantaan.
6.13 Kyyneltiehuuhtelu
Kyyneltiehuuhtelu suoritetaan pienellä neulalla ja suolaliuosinjektiolla, jolla avataan ja huuhdellaan kyyneltiet. Toimenpiteen suorittaa yleensä silmälääkäri.
6.14 Ortoptinen ja pleoptinen tutkimus
Ortoptiset tutkimukset, hoitosuunnitelman laadinnan ja seurannan suorittaa optometristi.
Ortoptisessa ja pleoptisessa tutkimuksessa tutkitaan näköön liittyvien kaksoiskuvien syytä ja hoitoa. Aiheuttaja voi olla patologinen tai toiminnallinen karsastus. Patologiaa epäiltäessä potilas ohjataan silmälääkärin tutkimukseen ja sitä kautta mahdollisiin jatkotutkimuksiin, esimerkiksi magneettikuvaukseen ja / tai laboratoriokokeisiin.
Karsastukseen liittyvä hoito voi olla optinen ja / tai ortoptisista silmäharjoitteista koostuva. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, mutta vaatii usein ensikäynnin jälkeen seurantakäyntejä.
